Tässä tovin aikaa olen jo suunnitellut oman pienen pääni sisällä blogin perustamista johon voisin kirjuutella vähän ajatuksiani ja matkan varrella tapahtuneita asioita. No nyt sitten pienen märehtimisen ja muutaman kaverin painostuksen alaisen sain vihdoin ja viimein jotain aikaiseksi. Ulkoasultaan tämä on vielä hieman valju ja keskeneräinen, mutta eiköhän tämä tästä vielä parane kunhan pääsen sinuiksi tämän homman kanssa.
No niin sitten itse asiaan eli kuulumisiin, niin kuin otsikostakin voipi jo päätellä tepsutteli meidän taloon tasan kaksi viikkoa sitten toinen koira. Rodultaan neitokainen on lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira ja ikää tyllerölle on mittariin kerinnyt karttua kaksi vuotta. Kutsumanimi on siis Lada ja virallinen nimi on Tottakai Olen Onnentyttö. Kaksi viikkoa tässä on siis keritty toisiimme tutustumaan ja täytyy kyllä sanoa, että voi ihme miten ihanan pyrriäisen itselleni sainkaan. Miellyttämisen halu ja työmotivaatio ei taida tältä koiralta kovin hevillä loppua! Mikä on kyllä ihan super juttu, koska oli ajatellut reenailla Ladan kanssa ainakin tokoa näin alkajaisiksi ja sitten laajentaa reprtuaaria, kunhan ensin ollaan sinut toistemme kanssa.
Ennestäänhän meidän taloudesta löytyy siis kolme vuotias australianpaimenkoira uros Eppu, jonka kanssa olen harrastellut tokoa, agia ja jälkeä. Eppu on miun ihana pieni karvapallo, jonka kanssa ollaan yhdessä käyty läpi jos minkälaisia taisteluja millon mistäkin asiasta. Eppis on opettanut minulle todella paljon asioita koiran kanssa elämisestä ja kouluttamisesta. Ja sen takia se tuleekin aina olemaan minun elämäni koira ja mamman pikku mussukka!
Ja miten nuo kaksi karvakorvaa ovat tulleet toimeen? Noh täytyy kyllä sanoa, että todella hyvin! Ensimmäiset neljä päivää meillä mentiin pitkin maita ja mantuja yhtenä isona mustana karvapallona. Öiksi ne piti laittaa nukkumaan eri huoneisiin ihan vaan sen takia, että noi kaksi pöllöä ei tajunnu lopettaa sillonkaan nuhjaamista. No sitte neljännen päivän iltana Epulla rupes raksuttamaan ja se hokas et ei hemmetti ei tosta enää eroon pääse ja siinnä samassa päätti pistää pikku emännän kuriin ja järjestykseen. No siinnä sitte vähän aikaa pöristiin ja pärsitiin ennen ku Lada usko toisen olevan tosissaan ja antoi periksi. Ja sen jälkeen on Eppu ollut meijän perheen koiralauman päällikkö, jonka korvia ja suupieliä Lada saa nuoleskella mielin määrin. Olin ehkä hieman yllättynyt tästä roolijaosta kun yleensähän nartut on niitä jotka määrä ja pojat vaan häärää. Mutta saapi nähdä pitääkö Eppu asemastansa kiinni vai luikerteleeko Lada jossain vaiheessa itsensä sen ohi.
Nyt kun jutun juuresta pääsin kiinni, tulisi tarinaa vielä vaikka kuinka ja paljon. Mutta pakko on tällä erää lopetella nämä löpinät, koska tämän tyttö kaappaa nyt Ladan kainaloon ja kirmaa kohti toko reenejä. Muutama valokuvakin vielä tulossa jahka pääsen toko kentiltä kotiin ja kerkeän niitä tänne paremmin laittelemaan.
