Pitkästä pitkästä aikaa

Viimeisestä kirjoituksesta onki sitte kulunut melko pitkä aika, joten ajattelin ryhdistäytyä ja raapustella tänne edes muutaman rivin kuulumisia. Viimex ku tänne kirjottelin oli talvi ja nyt onki jo kesä aika menee siis ihan mielettömän nopsaan. Sillä välillä ollaan keretty touhuumaan jos jonkin näköstä, etten oikeen tiiä mistä alottaisin. No lähdetään liikkeelle vaikka siitä, että käytiin Ladan kanssa huhtikuussa tokoilemassa Korrin Pekan opissa. Mehän ihastuttiin Pekkaan ja se äärettömän hyvään opetus tyyliin ihan täysin. Pekan tyyli opettaa oli jotenkin niin helppo ja yksinkertainen, että jopa tällainenkin "hidas järkinen" ihminen kuin minä tajusi kaiken mitä puhuttiin. Saatiin Pekalta paljon uusia ja hyviä vinkkejä miten lähdetään viemään tuota pikku neitiä eteenpäin tuossa toko maailmassa. Muutenkin Lallukka teki kaiken todella hyvin ja reippaasti. Pekka jopa sanoi, että tuon koiran kanssa ei voi ottaa muuta tavoitetta kuin tottelevaisuus valion tittelin. Noh tuosta tittelistä en tiiä, mutta kaippa mekin jossain vaiheessa ehkä uskalletaan osallistua johonkin toko kokeeseen.

Huhtikuussa me käytiin sitten vielä molempien koirin kanssa myös paimentamassa Klossnereilla sekä rauniotreeneissä Helsingissä. Paimentaminen oli hauskaa puuhaa ja kivaa vaihtelua nähin normi treeneihin. Eppu oli erittäin kiinnostunut pikku hattarapyllyistä ja oisikin mielellään juossut niiden perässä täysin holtittomasti vailla järkeä. Innokasta pikku paimenta piti vähän alkuun toppuutella, mutta pikku hiljaa sekin tajusi ettei siellä aitauksessa voi ihan suin päin juoksennella. Päästiinkin loppu päivästä Epun kanssa paimentamaan ilman liinaa ja sen jälkeen rupesikin homma toimimaan paremmin kun minä en ollu koko ajan sotkeutumassa liinaan, koiraan ja paimenkeppiin. Lalleri olikin sitten ihan eri juttu. Pikku neiti päätti, että jos hän ei saa juosta noitten ötököitten perässä miten huvittaa niin sitten syön vain niiden paskaa ja hengailen. Eli mitään hirveätä kipinää ei Ladalla ainakaan ekan kerran jälkeen ollu havaittavissa tuohon lajiin.

Seuraavana viikonloppuna olikin sitten vuorossa tuo jo yllä mainitsemani raunio treeni. Ikinä aikaisemmin en ollut lajia kokeillut ja odotinkin innolla päivää. Molemmat koirat oli tosi kiinnostuneita ja innostuneita lajista ja kummatkin hokasin heti mitä pitää tehä. Eppu varsinkin pääsi oikein loistamaan raunioradalla. Olin niin onnellinen töpselihännän puolesta, kerrankin löydettiin sellainen laji mistä Eppis ei paineistunut ollenkaan. Päinvastoin teki koko päivän tiukasti hommia töpseli heiluen. Ajattelinkin, että täytyy ruveta katselemaan jos löydettäisiin jostain ryhmä mihin mahtuisi mukaan, niin voitaisiin ottaa siitä Epulle uusi harrastus.

Notta ollaan keretty normi treenien ohella pörräämään muuallakin kun koti nurkissa. Ja lisää on luvassa, ollaan Ladan kanssa menossa nyt lauantaina MH-luonnekuvaukseen. Jos en ihan väärin ole katsonut niin Lada taitaa olla ensimmäinen lyhytkarvainen pyrriäinen joka Suomessa on tuon MH kuvauksen käynyt sitten suorittamassa. Täytyy kirjotella teille ens viikolla raporttia miten meillä meni ja mitä ne tuomarit tuosta pörröpäästä tuumasivat. Nii ja onhan meillä vielä sunnuntaina Vuorelan Lotan agility päivä Ryttylässä. Tohinaa on siis luvassa taas koko viikonlopuksi.

Raivotautiset...

Kaikkien kuvien © Johanna Koskiranta

Töpselihännän agi reenit ja Lallukan toko

Eppusen kanssa käytiin eilen illalla korkkaamassa tämän vuoden agi reenit. Pikku töpselihäntä oli kyllä niin innoissaan joulu tauon loppumisesta. Siellä se mennä viuhto minkä tassuistaan pääsi ja siinnä ohessa kerkesi vähän pässittämään mua. Treenin teemana taisi olla kinkun sulattajaiset ohjaajille. Kentälle oli laitettu 7 hyppy estettä peräkkäin ja niiden päähän putki, sitä väliä meidän sitte piti hiki hatussa juosta ku pienet oravat. Hyppy esteiden välimatkat ja hyppykorkeudet vaihtelivat. Idea harjoituksessa oli siis se, että koira oppisi lukemaan paremmin esteitä ja niiden etäisyyksiä.

Kun tuli meidän vuoro harjoitella niin Hipsukka jäi hienosti istumaan ja odottamaan multa lähtölupaa. No kun lupa tuli niin mitä tekee töpselihäntä, menee kahden ensimmäisen esteen ali eikä hyppää yli niin kuin pitäisi. No ei muuta ku jarrut pohjaan ja takasin alkuun ja taas sama juttu. Tätä hommaa hinkattiinki sitte ihan vaan hetki ja rakenneltiin jos minkä näkösiä virityksiä hyppy esteen eteen, ettei se ali menisi. Mutta ei sieltä vaan suhattiin niin kauan kunnes laitettiin Miljan kanssa hypyn eteen osa muurista ni siihen loppu töpselihännän alitukset. Sen jälkeen Eppu menikin homman loppuun ihan nätisti. En tiedä mistä tuo sen rimojen alittelu tulee ja nimenomaan niitten ensimmäisten rimojen, ei meinaa ollut ensimmäinen kerta. Aina väillä se sen unohtaa ja sitte taas ihan yhtäkkiä rupee tekemään sitä uuestaan. Oon täysin varma, että se tekee sen ihan vaan tahallaan kiusatakseen mua =D

Noh kun oltiin päästy tuosta hyppy episodista eroon, niin päätettiin tehä vähän keppitreeniä. Meillä oli hallissa kepit missä oli verkot valmiiksi kiinni ja aateltiin, että tehään niillä. Jostain syystä en ole Epun kanssa aikaisemmin tehty verkkokeppejä, en tiiä mix mut ei vaan olla. Ja niistähän me saatiinkin toinen episodi aikaseksi. Eppu päätti sitten omassa pienessä päässään, että verkkokepit on maailman kauhein paikka ja niiden sisäänhän en mene. No voihan rähmä!! Siinnä jouduttiinkin tekeen ihan vaan hetken aikaa töitä enneku saatiin karvakorva verkkokeppien sisäpuolelle. Tehtiin kepeillä vielä muutama toisto ja pienen hinkkaamisen jälkeen rupesi homma joten kuten toimimaan. Palkkasin Eppua joka kerran jälkeen kunnon palloleikillä jotta homma tuntuisi mielekkäämmältä ja pikku päähän ei jäisi mitään suuren suuria painajaisia moisesta vekottimesta. Täytyisi nyt vaan muistaa ottaa noita verkkokeppejä Epun kanssa säännöllisin väliajoin, jotta päästäisiin moisesta kammosta eroon.  Tällästä menoa Hipsusen kanssa tällä kertaa ens viikkoa ootellessa =)

Mutta reenailtiinhan me Ladankin kanssa viime viikon perjantaina. Tehtiin pikkulikan kanssa paikalla makuu harjotusta ja kyllä kai sekin rupee pikku hiljaa sujumaan. Tai eihän siinnä mitään muuta ongelmaa ole kuin se paikallaan pysyminen =) Maahan mennee oikein nätisti, mutta sit ku siellä pitäis vielä pysyäkki ni se onkin sitte ihan eri juttu. Nyt pystyin jo ottamaan muutaman askeleen sivulle tai taakse. Noh hiljaa hyvä tulee. Sitte tehtiin noutoa (sitä ollaan keretty tekemään jo jonkin verran kotona) ja täytyy kyllä sanoa, että siinnä Latunen onkin jo hivenen parempi. Hakee hienosti kapulan ja tuokin nätisti. Nyt vaan pitäis treenata sitä, että tyttö pysyy paikallaan kapulan heiton ajan ja sit tietty sen kapulan luovutusta ku nyt se on vaan sellanen roiskasu =) Sen jälkee tehtin luoksetuloa ja sen Lada tekee kyllä tosi reippaalla vauhdilla. Siinnäkin tarttis vaan harjotella sitä paikallaan pysymistä. Nyt on tehty sitä niin, että meidän toko ohjaaja Helena pitää Ladaa pannasta kiinni sen aikaa kun minä annan luvan tulla. Tunnin lopuksi kokeiltiin pallopaimennusta, olin oikeen varta vasten pyytänyt sitä kun en ole koskaan sitä kokeillut. Ladahan ei sitte tajunnu siitä yhtään mitään. Muuta koirat juoksi pallo perässä minkä kintuistaan pääsivät ni meijän Lada vaan katteli ja nuuski sitä. Jossain vaiheessa kotitti tarjota siihen takatassujaan, mutta pienintäkään elettä ei tehny et ois palloa kuonollaan tökänny. Noh kaikkea ei voi aina osata..

Joulukuu tuli ja Joulukin jo meni

Tässä onkin hetki vierähtänyt kun viimeksi olen kerinnyt tänne kirjoittelemaan. Koko joulukuu on ollu niin täynnä kiirusta, että hyvä kun on oma pää pysynyt mukana tässä rumbassa. Alotettiin tosiaan Ladan kanssa se toko ja kerettiin käydä siellä jopa kolme kertaa kun pikku likalla alko juoksut ja jouduttiin jäämään tauolle. Oishan mun noi juoksujen alku pitänny itekki tajuta jo aikasemmin. Neidillä meinaan ihan vaa pikkasen puristi vanne päätä, mutta kun en tajunnu ni en tajunnu (pahvipää ku oon). No eihän siinnä mitään, sitte vaan piti ruveta kyttäämään sen ulkona käymisiä ku haukka, ettei naapurin sekarotuinen uros vaan pääse sitä astumaan. Nii ja löysinhän mä näistä juoksuista yhden valoisanki puolen. Nyt on meinaan testattu, ettei Eppu tajuu juoksuisista nartuista enää yhtään mitään. Eikä sitä näin ollen kiinnostanut Lada pätkän vertaa. Reppana ihmetteli vaan, että mitä toi akka mulle koko ajan kärttyilee ja sit taas välillä kiehnää kyljessä kiinni ku mikäkin takiainen.

Sain viellä kaiken joulukiireen ja hässäkän keskellä kauheen flunssan ja sitkeen yskän. Ja sen ansiosta Eppukin pääsi agilitystä pari viikkoa aikasemmin joululomalle. Mikä tais tehä pikku töpselihännälle ihan hyvää ku sai vaan lenkkeillä ja hörhöillä aivot narikassa vähän aikaa. Noh ens viikolla palataan taas koko porukka takasin kuriin ja järjestykseen ja jatketaan reenaamista.

Jouluna me oltiin koko kööri + muutama muu sukulainen meidän äiteen luona. Koirat oli pakettien määrästä päätellen ollu meidän porukasta kaikkein kiltteimpänä. Kauheen määrän herkkuja ne sai, piti oikeen osa laittaa jemmaan, etteivät syö ihan makeeta mahan täydeltä. Ite sain Jarnolta järkkäriin uuden putken, nyt näkee siis pidemmälle ku ennen ja pitäis saada paremmin kuvia. Mikäli sikäli siis meikäläisen taidot vaan riittää. Täytyy varmaan mennä johonki kuvaus kurssille, notta osais ees vähän paremmin ottaa noita kuvia. Varsinki nyt ku sen kuvan ottaminen ei oo enää välineistä kiinni. 

Nii ja eihän tuosta joulukuusta yli päästy ilman surua ja murhetta. Jouduimme joulukuun 7. päivä päästämään rakkaan perheen jäsenemme Danin (pitkäkavainen collie) vehreimmille niityille töpsöttelemään. Olihan vanhalle herralle kerennyt kertymään ikää jo melkeen 14 vuotta. Kovin vaikeaahan tuo luopuminen oli, mutta täysin oikea päätös se oli. Nyt ei meijän tuuli turkkia enää kivut paina.

Tälläistä tällä erää. Toivottavasti saisin hieman reippaammalla aikataululla seuraavat kuulumiset kirjoteltua.
Nii ja hei oikein Hauskaa Uutta Vuotta kaikille karva korville ja niiden omistajille!








 
 

Lada tuli taloon

Tässä tovin aikaa olen jo suunnitellut oman pienen pääni sisällä blogin perustamista johon voisin kirjuutella vähän ajatuksiani ja matkan varrella tapahtuneita asioita. No nyt sitten pienen märehtimisen ja muutaman kaverin painostuksen alaisen sain vihdoin ja viimein jotain aikaiseksi. Ulkoasultaan tämä on vielä hieman valju ja keskeneräinen, mutta eiköhän tämä tästä vielä parane kunhan pääsen sinuiksi tämän homman kanssa.

No niin sitten itse asiaan eli kuulumisiin, niin kuin otsikostakin voipi jo päätellä tepsutteli meidän taloon tasan kaksi viikkoa sitten toinen koira. Rodultaan neitokainen on lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira ja ikää tyllerölle on mittariin kerinnyt karttua kaksi vuotta. Kutsumanimi on siis Lada ja virallinen nimi on Tottakai Olen Onnentyttö. Kaksi viikkoa tässä on siis keritty toisiimme tutustumaan ja täytyy kyllä sanoa, että voi ihme miten ihanan pyrriäisen itselleni sainkaan. Miellyttämisen halu ja työmotivaatio ei taida tältä koiralta kovin hevillä loppua! Mikä on kyllä ihan super juttu, koska oli ajatellut reenailla Ladan kanssa ainakin tokoa näin alkajaisiksi ja sitten laajentaa reprtuaaria, kunhan ensin ollaan sinut toistemme kanssa.

Ennestäänhän meidän taloudesta löytyy siis kolme vuotias australianpaimenkoira uros Eppu, jonka kanssa olen harrastellut tokoa, agia ja jälkeä. Eppu on miun ihana pieni karvapallo, jonka kanssa ollaan yhdessä käyty läpi jos minkälaisia taisteluja millon mistäkin asiasta. Eppis on opettanut minulle todella paljon asioita koiran kanssa elämisestä ja kouluttamisesta. Ja sen takia se tuleekin aina olemaan minun elämäni koira ja mamman pikku mussukka!

Ja miten nuo kaksi karvakorvaa ovat tulleet toimeen? Noh täytyy kyllä sanoa, että todella hyvin! Ensimmäiset neljä päivää meillä mentiin pitkin maita ja mantuja yhtenä isona mustana karvapallona. Öiksi ne piti laittaa nukkumaan eri huoneisiin ihan vaan sen takia, että noi kaksi pöllöä ei tajunnu lopettaa sillonkaan nuhjaamista. No sitte neljännen päivän iltana Epulla rupes raksuttamaan ja se hokas et ei hemmetti ei tosta enää eroon pääse ja siinnä samassa päätti pistää pikku emännän kuriin ja järjestykseen. No siinnä sitte vähän aikaa pöristiin ja pärsitiin ennen ku Lada usko toisen olevan tosissaan ja antoi periksi. Ja sen jälkeen on Eppu ollut meijän perheen koiralauman päällikkö, jonka korvia ja suupieliä Lada saa nuoleskella mielin määrin. Olin ehkä hieman yllättynyt tästä roolijaosta kun yleensähän nartut on niitä jotka määrä ja pojat vaan häärää. Mutta saapi nähdä pitääkö Eppu asemastansa kiinni vai luikerteleeko Lada jossain vaiheessa itsensä sen ohi.

Nyt kun jutun juuresta pääsin kiinni, tulisi tarinaa vielä vaikka kuinka ja paljon. Mutta pakko on tällä erää lopetella nämä löpinät, koska tämän tyttö kaappaa nyt Ladan kainaloon ja kirmaa kohti toko reenejä. Muutama valokuvakin vielä tulossa jahka pääsen toko kentiltä kotiin ja kerkeän niitä tänne paremmin laittelemaan.