Synttärisankari

Lada pieni pesusieni täytti 6.6. neljä vuotta. Synttärisankari juhlisti päiväänsä ison nakki kakun kera. Kakku oli tehty maksalaatkosta joka oli päällystetty kermaviilillä ja nakit toimittivat kynttilöiden virkaa. Lahjaksi sankari sai vielä putkiluun jota olikin sitte mukava järsiä seuraavna päivänä. Alla vielä kuva sankarista ja kakusta.

Videoita ja jorinoita

Eipä oo tullu pitkään aikaan kirjoteltua tänne mitään. Jotenkin vaan ei oo runo suoni sykkinny enkä oo viittiny tänne mitään väkisinkään vääntää. Tosin ei mulla nytkään mitään ihmeempiä juttuja päässä pyöri. Mutta tulipahan jo edelliseen postaukseen laitettua muutama kuva penneleistä. Pennuthan on siis luovutettu jo viikkoa ennen joulua ja ovat jo hyvä tovin asustaneet uusien omistajiensa luona. Kaikilla on menny hyvin uusissa perheissä ja jokainen on kasvanu huiman paljon. Hienoja pieni pyramiittien alkuja on siis maailmalla kasvamassa ja odottamassa uusia haasteita.

Meillä on helmikuun alussa sovittuna pieni perhetapaaminen, johon tulee Olga, Friia, Windi ja toivottavasti myös isukki Celo. Täytyypi koittaa sihtaa sillon katraasta jonkunlainen perhe potretti.

Tässä vielä muutaman videon pätkän pennuista kun ne oli vielä pieniä.

Kuvia

Friia ja Windy kolme viikkosina

Penneleitä tissillä ja ikää kolmisen viikkoa.

Pikku Myy viiden päivän ikäisenä.

Myy jo kolme viikkoinen

Olga neiti ja ikää kolme viikkoa

Siskokset

Pikku Runo.

Siskokset

Runo viisi viikkoa ja kujeet mielessä

Runon ja maitomasu.

Runon pikku tassut.

Penneleet tissillä.

Viisi pientä rinsessaa

Uunituoreita penneleitä (kuva Seija Vikman)

Lada synnytti eilen illalla viisi pientä tytön tylleröä. Synnytys oli mennyt kaikin puolin hyvin, eikä Ladaa ollut tarvinut auttaa kuin vähän ensimmäisen pennun kanssa. Muutenkin pikku mamma hoitaa petuja tarkkaan ja huolella. Hyvä kun malttaa syömässä käydä, ku on taas kauhee kiire pentusten luo. Pennut ovat muutenkin kauhean tyytyväisiä ja tuhisevat vain, yhtään vikisijää ei ole vielä löytynyt. Äiti ja tyttäret voivat siis erittäin hyvin. Menen itse katsomaan pentuja viikonloppuna ja otan kameran mukaan, jotta saan vähän videon pätkää ja kuvia otettua. Laitan sen jälkeen tarkempaa postausta pikkuisista.

Lada The Valaskala

kuva Jenni Heini

Niin kuin kaikki jo varmaanki tietää on Lada tiineenä ja jopa niin pitkällä, että H-hetken on jo ensi viikolla. Koko tiineys aika on mennyt niin älyttömän nopeasti, että en tiiä mihin tää aika on oikein valunut. Pikku Rouva on voinut koko raskaus ajan älyttömn hyvin ja jotenkin tuntuu, että mitä lähemmäs synnytys tulee sitä energisemmäksi pyrri tulee. Muutenkin ollaan voitu tehdä kaikki asiat niin kuin ennenki. Metsälenkit on ainut asia missä pyrtsi on hidastanu tahtiaan ja sekin vain sen takia, että maha on tullut tielle eikä notkeus mettässä loikkimiseen oo enää samaa luokkaa kuin aikaisemmin.


Paino Ladalla on noussut tasaisen varmasti, mutta nyt kahtena viimeisenä viikkona painoa on tullut lisää kilo per viikko. Punnitsin Ladan viimeksi tänään ja vaaka heilahti 15,6 kg astutus hetkellä painoa oli 11,8 kg. Melko tukevassa kunnossa pikku mamma rupee pikku hiljaa olemaan.


Pennut Lada synnyttää Kotkassa ja sinne pikku musta matkustaa huomenna. Sielä ötökkä majailee sitten tulevat viikot. Kamalasti täällä nyt jännitetään, että kuinka monta karvapalloa maailmaan pyörähtää ja minkä värisiä ne on ja kumpaa sukpuolta. Vaikka eihän noilla asioilla niin kauheesti oo merkitystä kunhan pikku mamma ja pennut vaan selviävät synnytyksestä terveinä ja hyvin voivina.

Loppuun vielä kuva pikku mamman sivu profiilist.

kuva Jenni Heini

Jälkileiri Kiteellä

Tulipahan vietettyä aivan mahtava viikonloppu Kiteellä Rajavartiolaitoksen koiraohjaajien jälkiopissa. Toista kertaa olin kyseisissä karkeloissa mukana ja täytyy kyllä sanoa, että parempaa jälkioppia ei varmasti Suomesta saa. Pidin perjantaipäivän töistä vapaata, jotta päästiin Ladan kanssa heti aamusta liikenteeseen. Matkaseuraksi meille lähti Noora ja Pumba. Perjantaipäivä menikin mukavasti auton ratissa ajellessa kohti Kiteetä ja oltiinkin perillä jo puoli neljän aikaa iltapäivästä. Käytiin siinä vielä Kiteen keskustassa paikalisessa "kauppakeskuksessa" ostamassa vähän ruokaa ja juomaa viikonlopuksi ja sen jälkeen suunnattiin Karjalan Helmeen noutamaan mökin avainta.

Mökillä saatiinkin sitte melko rauhassa purkaa tavarat ja käyttää koirat lenkillä ennen kuin illan luento ja ryhmien jako alkoi Karjalan Helmessä. Illan luennon meille piti Rajavartiolaitoksen koiratoimintaupseeri Ari Raitanen. Luento oli todella hyvä ja tyhjentävä, ei voinut muuta kuin ihailla sitä tietotaitoa mikä hänelle on jäljestämisestä kerääntynyt. Jos noista taidoista edes osan saisi jotenkin tähän omaankin päähän upotettua, niin tyytyväinen olen. Luennon jälkeen suunnattiin takaisin mökille valmistautumaan pikkuhiljaa seuraavaa päivää varten.

Lauantaiaamuksi oli oman ryhmän kanssa sovittu, että tavataan 8.30 Tolosenmäen Nesteellä ja lähdetään siitä sitten treeni pellolle. Meidän ryhmässä oli kuusi koirakkoa ja ohjaajina toimivat Rajavartiolaitoksen koiraohjaajat Topi Veikkola ja Rami Anttonen. Aloitettiin päivä niin, että jokainen teki alkuun yhden jäljen pellolle, jotta coutsit pääsivät näkemään millä tasolla kukin koirakko oli ja miten niitä lähdetään työstämään enteenpäin. Tuo jälkihän meni kyllä multa ja Ladalta aivan pipariksi. Tehtiin heti perään toiset jäljet ja eihän siitäkään tullut meidän osalta yhtään mitään. Tuota toista jälkeä ajaessa Topi kysyi multa, että milloin koira on viimeksi syönyt? Johon totesin, että eilen illalla. Topi sanoi heti, että koiralla ei oo nälkä ja sen takia ei tee hommia. Tässä vaiheessa itseä otti ihan sairaan paljo päähän oma tyhmyys siitä, että annoin koiralle ruokaa edellisenä iltana. Jotenkin vaan kuvittelin, että kyllähän mun ahneelle pyrrille riittää kun se ei saa samana aamuna ruokaa. Mutta kuina väärässä olinkaan. No opinpahan taas jotain uutta tuosta ötökästä ja samaa virhettä en tuu tekemään enää ikinä!  Joten lauantaipäivän treenit jäi meiltä sitte siihen ja pyrri laitettiin autoon nälkiintymään seuraavaa päivää varten. Kovasti oisin halunnut vielä kokeilla Ladan kanssa kovanpinnan jäljestystä mitä muut pääsivät tekemään, mutta ei auttanut narinat iteppähän mokasin. Tosin oli kyllä tosi kiva päästä seuraamaan muitten tekemisiä!

Lada kalibroimassa nenäänsä ennen jälkeä (kuva Noora Ruuhimäki)

Sunnuntaina olikin sitte uusi päivä ja uuet treenit eessä. Tavattiin porukan kanssa taas aamusta Tolosenmäen Nesteellä ja lähdettiin siitä sitte taas peltoja koluamaan. Ensimmäistä jälkeä polkiessani hiki ja epätoivo taisi vähän nousta pintaan kun piti tehä heti ojan ylityksiäkin ja pikkasen epävarmana siinä Topilta kyselinki, ootko nyt aivan varma, että tää on hyvä juttu? Topi vaan naureskeli ja sano että juu juu anna mennä vaa kyllä se koira sieltä yli tulee. Mielessä kuitenki jotenki kummitteli eilisen päivän totaalinen epäonnistuminen ja ajattelin, että eihän tästä taida tulla yhtään mitää tänäänkään. Onnekseni olin taas kerran väärässä ja pahemman kerran. Lada jäljesti tosi hienosti ja ojanki yli tultii ihan heittämällä. Lähettiin jäljen ajoon vielä niin, että kaikki kuusi koirakkoa lähti yhtä aikaa liikkeelle. Minkäänlaista häiriötä yksikään koira ei toisistaan ottanu. Se oli kyllä tosi hyvä kokemus kaikille kun harvemminhan sitä tuollaista häiriö treeniä saa.  Tämän jälkeen tehtiin vielä toisen jälki, joka olikin sitten meijän viikonlopun paras jälki. Onnistuneeseen suoritukseen olikin sitte hyvä lopettaa viikonlopun treenit. 

Mahtava reissu oli ja paljon tuli uutta oppia taas saatua. Päällimmäisenä mieleen jäi, että mun täytyy muistaa antaa Ladalle pidempää liinaa ja tilaa tehä hommia. Mulla kun on sellainen paha tapa, että kävelen ihan liian lähellä koiraa enkä anna sille tarpeeks tilaa tehä töitä. Nii ja toisex sitte se syöminen älä anna sitä ruokaa edellisenä iltana jos mielit aamulla treenamaan.

Lopuksi vielä Nooran kuvaama pieni videon pätkä Ladan jäljetyksestä.

http://www.youtube.com/watch?v=G_eqCsmaNWA&feature=youtu.be&fb_source=message

Pyrrierkkaria 2012

Käytiin 15.9.2012 piipahtamassa pyrrierkkarissa Heinolassa. Meitä lyhytkarvasia oli ilmottautunu mukaan kokonaiset kolme kappaletta ja kaikki vielä täältä Hyvinkäältä. Muuta vaihtoehtoahan ei ollu ku tunkea kaikki kolme koiraa ja ihmistä rojuinensa samaan autoon. Päivä oli super mukava ja ilmakin suosi, vettä rupes sataa onnex vasta sen jälkee ku Essi ja Gou pääsi BIS kehästä pois.

Lada sai seuraavan laisen arvostelun:

3 v. Hyvä runkoinen narttu, joka voisi olla hieman lyhyempi lanneosaltaan. Hyvin kaunis nartun pää ja ilme, erinomaine kuono pituus ja purenta. Hyvät korvat. Aavstuksen takakorkea. Sopiva raajaluusto ja kulmaukset. Tiiviit käpälät. Etuliikkeet voisivat olla tiiviimmät, liikkuu sivusta sujuvasti. Hyvä karva ja väri. Tyypillinen luonne. AVO ERI 1 SA PU 2 VARASERT.

Oon kyllä erittäin tyytyväinen Ladan suoritukseen kehässä. Pikku koira ravasi tosi nätisti ja seisoi paikallaan hienosti. Matkakumppaneilla meni kanssa tosi hienosti nuori herra Gou oli hienosti ROP SERT:in kera ja pikku neiti Nuttu VSP niin ikään SERT:in kera. Kiitos vaan mtkaseurueelle  sekopäisestä seurasta. Siinä oli sitte meijän näyttelyt tältä vuodelta, katotaan taas ensi vuonna mihin tuon pyöriäisen tunkeisi.

Huomenna me lähetäänki Ladan kanssa aamusta ajelemaan kohti Kiteetä ja rajavartiolaitoksen jälkileiriä. Siellä me sitte vietetäänki koko viikonloppu ja tullaan kotio joskus sunnuntai illasta. Ollaan ilmottauduttu pellolle alottelijoiden ryhmään. Innolla täällä jo odotetaan tulevaa viikonloppua. Matka ja treeniseuraksi mukaan lähtee Noora ja Pumba.

Hauskaa viikonloppua kaikille!